MANIFESTI vuodesta 1990

Olen päättänyt olla myymättä maalauksiani. Annan maalaukseni ihmisille, joille ne eivät merkitse taloudellista sijoitusta. Haluan, että maalaukseni tavoittavat myös ihmisiä, jotka eivät ole kokeneet olevansa osallisia taiteeseen, tai joilla ei ole ollut varaa siihen.

Taide tuntuu usein olevan pelkkä taloudellisen sijoituksen kohde. Monta kertaa taide suljetaan pois elävästä elämästä kassaholveihin tai kalliiden pääsymaksujen rajoittamiin museoihin.

Taiteilijan tulee saada palkkaa työstään. Minä en myy maalauksiani. Otan valokuvan siitä tapahtumasta jossa maalaukset siirtyvät uusille omistajilleen antotapahtumissa – kun annan ne pois ilmaiseksi. Valokuvista syntyy uusi käsitteellinen teos.

Käsitteellisessä teoksessa, joka muistuttaa valokuvakollaasia konkretisoituu ajatukseni taiteilijan roolista. Käsitteellinen valokuvakollaasi esitetään taideinstituution sisällä ja se on myytävänä. Samalla alkaa myös taiteen sisäinen keskustelu ja syntyy yhteys toisiin taiteilijoihin, mediaan, kritiikkiin ja taiteen ostajiin.

Koska raha ei rajoita taiteeni pääsyä katsoja luo tavoittaa se laajemmin maailmankaikkeuden erilaiset todellisuudet ja on kansan omaisuutta. Satunnaisissa paikoissa eri maissa maalausteni uudet omistajat saavat vilpittömän kutsun keskusteluun kanssani ja halutessaan omistukseensa taideteoksen. Taideinstituution sisällä esitettyjen käsitteellisten taideteosten ostajat saavat vastineen rahoilleen.